Luovuus elää meissä jokaisessa

Luovuus on mahdollisuuksia yhdistää erilaisia elämän aikana nähtyjä ja koettuja asioita uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi. Se on mahdollisuuksien avaamista tilanteissa jotka vaikuttavat mahdottomilta. Luovuus on myös alitajunnan luotaamista sekä sen tutkimista tekemällä jotain uutta. Luovuus on kaiken elämän varrella kerätyn yhdistelemistä uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi sekä oman elämän ja kohdattujen tilanteiden näkemistä uusin silmin.

Luovuus on moniulotteista ja se kattaa elämässämme monta eri osa-aluetta. Jaan luovuuden karkeasti seuraaviin kategorioihin: arkipäivän luovuuteen eli luovaan ongelmanratkaisuun, luovaan luomistyöhön sekä alitajuntaiseen luovuuteen. Arkipäivän luovuus on kykyä nähdä haastavia tilanteita uudesta näkökulmasta niin, että niihin on mahdollista löytää ratkaisu. Luova luomistyö on niin sanotun luovan työn määritelmä, eli esimerkiksi kuvataiteilijoiden, graafikoiden, muusikoiden, kirjoittajien sekä kaikkien muiden idearikkaan työn tekijöiden ilmaisemaa luovuutta. Alitajuntainen luovuus taas on aktiivisen mielemme ulkopuolella tapahtuvaa luovuutta, jota voidaan nimittää myös intuitioksi, neronleimahduksiksi tai muiksi spontaanisti muodostuneiksi luoviksi ajatuksiksi. Jokainen meistä harjoittaa mielestäni ainakin kahta edellämainituista, useimmiten luovaa ongelmanratkaisua sekä alitajuntaista luovuutta, mutta useimmat eivät vain tiedosta tekevänsä sitä.

Olen koulutukseltani teollinen muotoilija ja kohtaan jatkuvasti tekemissäni projekteissani tarvetta luovaan ongelmanratkaisuun. Muotoilutyössä ongelmat eivät ole aina päivänselvästi näkyvillä vaan niitä pitää myös osata määrittää ja etsiä. Eli jotta edes pääsee luovan ongelmanratkaisun vaiheeseen tulee ongelmakin ensin löytää ja tähän tarvitaan joskus myös alitajuntaista luovuutta. Vaikkakin alani on lähtökohtaisesti luovuuden kaikille tasoille kurottuva, uskon että tämä sama kaava on havaittavissa myös muiden alojen osalta. Pitää vain osata löytää oikea katsantakulma sekä havainnoida tekemistä kokonaisuutena. Luovuus on siis osana jokaisen ihmisen arkea sekä työelämää.

Luovuuden voi nähdä myös sen parantavan voiman kautta. Tekemällä luovia asioita ihminen pääsee kosketuksiin syvemmän minänsä kanssa. Puhdas luovuus vaatii pinnallisen egon otteesta päästämistä ja asioiden näkemistä kokonaisuuksina pelkkien yksityiskohtien sijaan. Tällöin voi kokea onnistumista sekä sen, miten mitättömiltä jotkut arkipäiväiset huolemme saattavat vaikuttaa. En toki väitä että olisi olemassa ”likaista” luovuutta, mutta kuten mainitsin niin luovuuden eri tasot ovat jossain määrin myös tietoisuutemme eri tasoihin verrattavia. Egon luovuus voidaan ehkäpä nähdä siinä miten keksimme usein tekosyitä omille ajatuksillemme tai toimillemme, ja toistamalla näitä syitä alamme myös uskoa niihin.

Luovat menetelmät ovat auttaneet paremmin ymmärtämään synkimpiä salaisuuksiani ja opettaneet elämään niiden kanssa. Sielunelämämme voi olla joskus hyvinkin myrskyisää mutta kun yksilöinä pystymme muodostamaan kokonaisvaltaisen kuvan itsestämme ja ympäröivästä maailmasta, voivat myrskytkin tuntua helpommin läpäistäviltä. Luovuus myös auttaa positiivisten ajatusten kehittämisessä sekä hyödyntämisessä, jotta rankkoja ja ongelmallisia aikoja pystyy sietämään paremmin. Sen kautta pystyy vaihtamaan hetkeksi näkökulmaa tai vain heittäytymään toisenlaisten pohdintojen pariin.

Meissä kaikissa kytee voimakas luovuuden siemen. Uskon syvästi että olemme kaikki täynnä luovaa energiaa, joka kumpuaa syvältä sisimmästämme ja alitajuisista maailmoistamme ja meidän jokaisen tulisi voida kanavoida sitä parhaaksi näkemällään tavalla.